Piatta on tullut kotiin!!!

by Piatta

Joitakin aikoja sitten päätin lopettaa kaiken turhan kulkemisen, ihan kuumuudenkin takia. Ihan turhaa käyttää hihnaa tai pantaa näillä helteillä. Laitoin nelivetojarrut päälle, tuijotin mammaa silmiin ja viestitin: MINÄ EN LIIKU, onko selvä!? Onneksi mamma sääli minua, ja pääsin ihan ilman mitään remeleitä liikenteeseen. Olipa todella viilentävää  juosta esimerkiksi ruispelto läpi päästä päähän. Ihanan raikas olo! Otin myös tavakseni käydä iltasella tarkistamassa muutamat lähipihat itsekseni, mamma ja Iso Musta odottivat kiltisti ulko-ovella. Haaveilen, että Iso Musta unohtaisi ne ainaiset rusakot, ja voisimme lähteä joskus reissuun ihan kahden, ilman mammaa. Kun se vain pääsisi irti hihnasta…

Eli näillä pahoilla helteillä kuuntelin vain omaa kehoani, ja juoksin itsenäisesti, miten mieli teki. Hihnassa en liikkunut lainkaan. Paitsi yhtenä ihanana päivänä. Mamma ja meidän Rapsu, se isoin palvelijani, ottivat hihnaan meidät ja lähdimme bussilla kaupungille. Kauhean hikistä hommaa se oli, se matkustaminen. Kun saavuimme kaupungille rautatieasemalle, haistelin ajatuksissani maata ja olin ajatuksiini vajonneena…Kunnes ihan kuin salama kirkkaalta taivaalta: Tyttö seisoi siinä isojen matkalaukkujen kanssa! Minun tyttöni!!  Huusin niin kovaa, niin kovaa, hyppäsin ilmaan uudestaan ja uudestaan ja nuolin tytöltä koko naaman ja korvat ja kaikki! Toivottavasti se ymmärsi, ettei sen pidä sillä tavalla lähteä enää pois!

Nyt on elämä taas kunnossa. No, paria pientä poikkeusta lukuunottamatta. Kun laitan nelivetojarrun, komentaa tyttö minut sivulle, eikä auta kuin liikkua. Huokaisu. Kaikkea ei voi saada, mutta minäpä sain parhaan <3