Hellettä ja uintia

Helteet ovat saapuneet! Vesi meidän lähiojassa on aika vähissä. Kävin yhtenä aamuna tarkistamassa tilanteen, kun tapasimme Jemman niityllä ja mamma ystävällisesti klikkasi hihnan auki. Nuuskaisin pikaiseen Jemman -yöks, villi pentu- ja riensin täyttä laukkaa ojalle. Voi surku, hirveän vähän vettä! Mutta toisaalta se oli kyllä sitäkin ihanamman tuoksuista, oikein sellaista sakeaa ja ruskeaa. Iso Musta ei tientenkään päässyt mukaan, eikä se sen puoleen olisi ojalle tullutkaan, näin kyllä sen kuonokarvojen asennostakin, että sillä oli ihan muut jutut mielessään. Vähän kyllä emmin kun nousin ojasta, mamma kutsui minua niin ihanasti ja kiltisti, että epäilin, josko kuitenkin saan aika läksytyksen siltä. Seisoin hievahtamatta, tuijotin mammaa ja kipaisin pikaisesti vielä uudelleen ojaan, ihan vaan varmuuden vuoksi. Kun sitten palasin mamman luokse oli se niin iloinen, että riemastuin ihan itsekin ja hyppäsin sen syliin, siinä heinikossa kun se istui. No, menihän ne sen housut vähän ojan pohjaisiksi, hyvä hyvä!

Meni kyllä aikansa ennenkuin aloin kestämään sitä nuorta Jemmaa, koko ajan se halusi nuolla suupieliäni ja tunki lähelle. Murisin ja ärisin, muttei se ollenkaan ymmärtänyt. Kun Iso Mustakaan ei kieltänyt minua, ryhdyin lopulta painimaan Jemman kanssa. Myönnettävä on, oli se aika kivaa.

Ja olenhan minä vähän lomaillutkin. Kävin mamman ja Edin ja Minnan kanssa Somerolla katsomassa ÄITIÄ! Äidillä on uudet vauvat, että se sitten siitä. Huokaisu. Siellä Somerolla oli kyllä yksi aika rasittava äijä, oikea koirien Tauno Palo, sanoi mamma. En siitä osaa kommentoida, mutta kyllä se äijä jaksoi rassata hermojani. Se kulki i h a n jatkuvasti perässä hullun kiilto silmissää. Kaiken kukkuraksi se oli perro. Ei kiitos. Varmuudeksi pysyttelin mamman lähellä tiiviisti. Parasta oli se, kun kävimme uimassa! Ihana lämmin järvi. Tosin vähän arvelutti kun mamma meni veteen. En ole aikaisemmin testannut sen uimataitoa, ja huolestutti kun se ui niin kauas. Uinkin tiiviisti sen perässä ja kiipesin välillä syliin, antamaan sille turvaa. Meitä oli kokonaista yhdeksän koiraa vedessä!

Palattuamme Äidin kotiin minut tietty taas pestiin ja föönattiin. Ihan täysin turhaa puuhaa, mutta jos se nyt tuottaa mammalle niin paljon iloa niin ok sitten. Oli vähän jännittävä tilanne, mamma laittoi trimmipöydän keittiön uunin eteen. Se ei haistanut, että se on kissan aluetta. Tarkkailin tilannetta siinä seisoessani. Yleensähän minä ennemminkin makoilen tassut mahan alla föönatessa, eikä mamma ymmärtänyt millään, että nyt pitää vähän varoa. Ja aivan, se kissa päätti hypätä uunin pankolta alas trimmipöydälle! Ja myös hyppäsi. Voi nolous, katselin tiiviisti muualle, ettei vaan tule mitään sanomisia. Oli se kissa kyllä ihan mukavan oloinen tyyppi, hieroi itseään minuun ja hyppäsi selkäänikin, kun laskeuduin makuulle. Mammahan pelkää kissoja, ja jos Iso Musta olisi ollut mukana se olisi kyllä suuttunut kissalle. Jotenkin minua nolotti koko tapahtuma.

Hirveässä helteessä poikkesimme myös Karjaalla makkaralaatikossa. Ikävä kyllä ei ollut minun vuoroni juosta kehässä makkaran perässä vaan Edin. Hienosti se meni, kaikki hösöttivöt ja kampasivat ja puunasivat Ediä ja hieno siitä tulikin, se on sanottava. Ja saihan se kaikkia pokaaleita ja ruusukkeita ja jonkun sinisen pahvilappusen. Ihmeesti nuo ihmiset jaksavat innostua tuollaisesta täysin mauttomasta tavarasta, ne hihkuivat ja hyppivät ja olivat muutenkin ihan hepuleissaan.

 

Kaiken kaikkiaan mahtava reissu, Taunoa lukuunottamatta.