Meidän Piatta on maailmalla…

by Piatta

Nytpä onkin meidän vuoromme napauttaa karvaiset käpälämme näppäimistölle! Piatta, rakkain ihmiseni, jos näitä nyt saa luokitella, on sitten häipynyt jonnekin. Ja viipyy kuulemma pitkän aikaa. Mikä se pitkä aika oikein on? Minulle pitkä aika on luista lihoihin ja lihoista luihin. Tosi pitkä aika taas on Murren Murkinan kauppareissusta seuraavaan. Mutta nyt minulle on alkanut valjeta, että tämä Piattan pitkä viipyminen onkin v i e l ä pidempi aika. Sitä on kyllä vaikea nielaista. Mamma taas on sitäkin enemmän kotona, sillä kun on loma. Joudunkin vähän pitämään sitä silmällä, ettei vaan sekin lähde jonnekin pidemmäksi aikaa. Ihan kauheaa oli, kun se oli jossain kevätjuhlissa ja tuli vasta yöllä! Silloin minä huusin sille niin kovaa ja -pakko tunnustaa- itkin ihan kauheasti. No, olin tosi huolissani, ajatella, jos se olisi unohtanut meidät! Minä en nimittäin ole vieläkään oppinut avaamaan itse pakastinta. Ja Nallu…Hmmm…Nallu kyllä osallistuu syömiseen, mutta askaroinnit saan hoitaa yksin.

Kai tämä kesä näinkin menee, ei kyllä tule paljon treenailtua. Paitsi ehkä uimista. Eilen pääsimme Leian kanssa uimaan Rajasaareen. Tuijotin mammaa sillä silmällä, että hei, ihan oikeesti!!! Se kun ei kauheasti tykkää mennä sinne, siellä on kuulemma kaikenlaisia isoja koiria. Kivasti meni koko homma. Olin oikein kuulolla, että pääsisimme toistekin. Näin aluksi olen huomannut, että mammalle kannattaa olla mieliksi. Muuten siltä lopahtaa into ja se istuu juomaan kahvia. Kauhean laiska se kyllä on, mutta en sitä enää poiskaan antaisi. Matka sujui busseilla kovassa helteessä. Perillä Leia syöksyi heti mereen joten kävelin sen perässä. Minulle jäi nyt tällä kertaa kuitenkin sellainen tunne, että selkäranka on hyvä pitää kuivempana. Oli todella hienoa huomata, että mamma kestää ihan hyvin kaiken hiekassa kierittelyn meriveden juomisen. Ja Nallu sitten…Minä niin rakastan tuota isoa hienoa mustaa. Se raukka sai kuin saikin vesihännän! Vaikka se nouti keppiäkin merestä niin tyylikkään rauhallisesti, että minulta meni hermot ja syöksyin takavarikoimaan koko kepin. Söin sen. Eipä olisi uskonut, että helteinen reissu päättyy näin surkeasti. No, nyt se saa Rimadylia LIHAPULLIEN sisällä. Maistuisi kyllä minullekin.