Nasta, Nori…ja Naomi

10Syy11

No niin, yllättävää ehkä, mutta m i n ä olen saapunut tänne, tähän kotiin näiden kahden ihanan ison koiran seuraksi! Muutama viikko sitten matkustin Somerolta autolla tänne, äiti ja muut kaverit jäivät sinne Somerolle. Aluksi tuntui tosi kurjalle, tuo ihan isoin koira, Nallu, se ei suostunut edes katsomaan minuun päin, ja seuraavaksi suurin koira, Norppa, makoili sohvan selkänojalla ja vaani tilaisuutta rangaistakseen minua ihan kaikesta mitä vain teinkin. Kaikki lelut olivat muka sen omia, samoin pehmein koirapeti jne. Eipä ihme, että itketti ekana yönä! No, eipä onneksi mennyt kauaa, kun Norpalle selvisi, että olemme sisaruksia, ainakin puolisiskoja. Pakkohan sen oli hyväksyä minut. Sitäpaitsi, jos totta puhutaan, Norppa rakastaa kanssani leikkimistä. Kun tulostani oli kulunut pari viikkoa, alkoi prinsessakoira Nallukin leikkiä kanssani, ihan vain harvoin, mutta kuitenkin.

Pääsemme kaikki kolme yhdessä ulos ainakin kerran päivässä ja näillä ihmisillä täällä kun on meneillään sellainen tosi kumma juttu, että ne syöttävät meitä, etenkin minua ja Nallua lenkeillä! Nallua kuulemma siksi, että se rentoutuisi ja jättäisi viimein ne rusakot (apua, nehän on niin isojakin!) rauhaan eikä viitsisi vastata vastaantulijoiden mahdollisiin räkytyksiin. Nallu on iso koira, sanoo ihmismamma. Muutoin ulkoilemme vielä kahden ja yhden porukoissa, täällä kun on kamalasti koiria joka puolella. Harjoitellaan siis. Minä itse harjoittelen nyt omissa porukoissa pysymistä vapaana, ilman hihnaa. Olisi niin ihanaa käydä moikkaamassa kaikkia uudet ihmiset, mutta useimmiten valitsen kuitenkin omat ihmiset, niillä näet on tarjolla raakaa lihaa ja ihania leluja. Ihmismamma on vuorostaan harjoitellut sellaista, että oppisi sanomaan vieraammille vastaantulijoille, että minua ei saa nyt tulla tervehtimään. On se jo vähän oppinutkin, meillä kun on näköjään täällä aika paljon ihan tuttujakin koiria ja ihmisiä lenkeillä. Niitä sitten saadaan moikata.Tänään viimeksi sain tervehtiä valtavan isoa Maija-tyttöä, ihana koira!

Olen oppinut näiltä isoilta koirilta hienoja juttuja! Kun istuu oven eteen ennen ulos tai sisään menemistä, saa namia. Kun käy maahan saa namia. Kun istuu jääkaapin oven edessä, se voi aueta ja sieltä voi saada ruokaa.

No, kaikenlaista olen kokenut ja kokeillut ja harjoitellut. Olen kuulemma kovin kiltti ja söpö ja rohkea. Niin, ja lempinimeni on Naamanen, pienten karvaisten kasvojeni takia. Olen syntynyt 15.6.2011 ja eka nimeni on Gotcha Black Eyed Peas.Ehkä saan kuvianikin tänne, jos nätisti pyydän uudelta perheeltäni.

Kategoria(t): Aiheeton   |  2 Kommentit

Piatta on tullut kotiin!!!

02Elo11

Joitakin aikoja sitten päätin lopettaa kaiken turhan kulkemisen, ihan kuumuudenkin takia. Ihan turhaa käyttää hihnaa tai pantaa näillä helteillä. Laitoin nelivetojarrut päälle, tuijotin mammaa silmiin ja viestitin: MINÄ EN LIIKU, onko selvä!? Onneksi mamma sääli minua, ja pääsin ihan ilman mitään remeleitä liikenteeseen. Olipa todella viilentävää  juosta esimerkiksi ruispelto läpi päästä päähän. Ihanan raikas olo! Otin myös tavakseni käydä iltasella tarkistamassa muutamat lähipihat itsekseni, mamma ja Iso Musta odottivat kiltisti ulko-ovella. Haaveilen, että Iso Musta unohtaisi ne ainaiset rusakot, ja voisimme lähteä joskus reissuun ihan kahden, ilman mammaa. Kun se vain pääsisi irti hihnasta…

Eli näillä pahoilla helteillä kuuntelin vain omaa kehoani, ja juoksin itsenäisesti, miten mieli teki. Hihnassa en liikkunut lainkaan. Paitsi yhtenä ihanana päivänä. Mamma ja meidän Rapsu, se isoin palvelijani, ottivat hihnaan meidät ja lähdimme bussilla kaupungille. Kauhean hikistä hommaa se oli, se matkustaminen. Kun saavuimme kaupungille rautatieasemalle, haistelin ajatuksissani maata ja olin ajatuksiini vajonneena…Kunnes ihan kuin salama kirkkaalta taivaalta: Tyttö seisoi siinä isojen matkalaukkujen kanssa! Minun tyttöni!!  Huusin niin kovaa, niin kovaa, hyppäsin ilmaan uudestaan ja uudestaan ja nuolin tytöltä koko naaman ja korvat ja kaikki! Toivottavasti se ymmärsi, ettei sen pidä sillä tavalla lähteä enää pois!

Nyt on elämä taas kunnossa. No, paria pientä poikkeusta lukuunottamatta. Kun laitan nelivetojarrun, komentaa tyttö minut sivulle, eikä auta kuin liikkua. Huokaisu. Kaikkea ei voi saada, mutta minäpä sain parhaan <3

Kategoria(t): Aiheeton   |  Jätä kommentti

Hellettä ja uintia

08Hei11

Helteet ovat saapuneet! Vesi meidän lähiojassa on aika vähissä. Kävin yhtenä aamuna tarkistamassa tilanteen, kun tapasimme Jemman niityllä ja mamma ystävällisesti klikkasi hihnan auki. Nuuskaisin pikaiseen Jemman -yöks, villi pentu- ja riensin täyttä laukkaa ojalle. Voi surku, hirveän vähän vettä! Mutta toisaalta se oli kyllä sitäkin ihanamman tuoksuista, oikein sellaista sakeaa ja ruskeaa. Iso Musta ei tientenkään päässyt mukaan, eikä se sen puoleen olisi ojalle tullutkaan, näin kyllä sen kuonokarvojen asennostakin, että sillä oli ihan muut jutut mielessään. Vähän kyllä emmin kun nousin ojasta, mamma kutsui minua niin ihanasti ja kiltisti, että epäilin, josko kuitenkin saan aika läksytyksen siltä. Seisoin hievahtamatta, tuijotin mammaa ja kipaisin pikaisesti vielä uudelleen ojaan, ihan vaan varmuuden vuoksi. Kun sitten palasin mamman luokse oli se niin iloinen, että riemastuin ihan itsekin ja hyppäsin sen syliin, siinä heinikossa kun se istui. No, menihän ne sen housut vähän ojan pohjaisiksi, hyvä hyvä!

Meni kyllä aikansa ennenkuin aloin kestämään sitä nuorta Jemmaa, koko ajan se halusi nuolla suupieliäni ja tunki lähelle. Murisin ja ärisin, muttei se ollenkaan ymmärtänyt. Kun Iso Mustakaan ei kieltänyt minua, ryhdyin lopulta painimaan Jemman kanssa. Myönnettävä on, oli se aika kivaa.

Ja olenhan minä vähän lomaillutkin. Kävin mamman ja Edin ja Minnan kanssa Somerolla katsomassa ÄITIÄ! Äidillä on uudet vauvat, että se sitten siitä. Huokaisu. Siellä Somerolla oli kyllä yksi aika rasittava äijä, oikea koirien Tauno Palo, sanoi mamma. En siitä osaa kommentoida, mutta kyllä se äijä jaksoi rassata hermojani. Se kulki i h a n jatkuvasti perässä hullun kiilto silmissää. Kaiken kukkuraksi se oli perro. Ei kiitos. Varmuudeksi pysyttelin mamman lähellä tiiviisti. Parasta oli se, kun kävimme uimassa! Ihana lämmin järvi. Tosin vähän arvelutti kun mamma meni veteen. En ole aikaisemmin testannut sen uimataitoa, ja huolestutti kun se ui niin kauas. Uinkin tiiviisti sen perässä ja kiipesin välillä syliin, antamaan sille turvaa. Meitä oli kokonaista yhdeksän koiraa vedessä!

Palattuamme Äidin kotiin minut tietty taas pestiin ja föönattiin. Ihan täysin turhaa puuhaa, mutta jos se nyt tuottaa mammalle niin paljon iloa niin ok sitten. Oli vähän jännittävä tilanne, mamma laittoi trimmipöydän keittiön uunin eteen. Se ei haistanut, että se on kissan aluetta. Tarkkailin tilannetta siinä seisoessani. Yleensähän minä ennemminkin makoilen tassut mahan alla föönatessa, eikä mamma ymmärtänyt millään, että nyt pitää vähän varoa. Ja aivan, se kissa päätti hypätä uunin pankolta alas trimmipöydälle! Ja myös hyppäsi. Voi nolous, katselin tiiviisti muualle, ettei vaan tule mitään sanomisia. Oli se kissa kyllä ihan mukavan oloinen tyyppi, hieroi itseään minuun ja hyppäsi selkäänikin, kun laskeuduin makuulle. Mammahan pelkää kissoja, ja jos Iso Musta olisi ollut mukana se olisi kyllä suuttunut kissalle. Jotenkin minua nolotti koko tapahtuma.

Hirveässä helteessä poikkesimme myös Karjaalla makkaralaatikossa. Ikävä kyllä ei ollut minun vuoroni juosta kehässä makkaran perässä vaan Edin. Hienosti se meni, kaikki hösöttivöt ja kampasivat ja puunasivat Ediä ja hieno siitä tulikin, se on sanottava. Ja saihan se kaikkia pokaaleita ja ruusukkeita ja jonkun sinisen pahvilappusen. Ihmeesti nuo ihmiset jaksavat innostua tuollaisesta täysin mauttomasta tavarasta, ne hihkuivat ja hyppivät ja olivat muutenkin ihan hepuleissaan.

 

Kaiken kaikkiaan mahtava reissu, Taunoa lukuunottamatta.

Kategoria(t): Aiheeton   |  1 Kommenttir

Hetkistä ilo irti!

16Kes11

Oi miten i h a n a ilta! Olimme Lauran ja Leian kanssa pitkällä lenkillä. Tosin ensin Mini kävi koirapuistossa, minä en mennyt mukaan, minulla kun on juoksu. Tulivat sitten meille ja lähdimme virkistävälle lenkille lehtometsään. Oi, yölaulajat pitivät konserttiaan ja kaiken kukkuraksi kuljimme koetilan lantakasojen ohi! Sitä tuoksua! Sain nappailtua suuhuni monta maukasta, kuivaa kikkaretta, namm!

Ja ihan upeinta kaikesta! Mamma järjesti meille ihanan yllätyksen! Kun saavuimme kotikulmille, keksi mamma mennä tutkailemaan viljelyksiä koetilan pellolla. Tien laidasta noin sadan metrin päähän on istutettu mamman uteliaisuutta kaiveleva neliskantikas alue valkoisia kukkia. Mamma alkoi hienon leikin: kaikki kolme portugeesia jätetään Lauralle, samaan käteen, tien poskeen. Mamma loikkaa pellolle ja lähtee juoksemaan, siellä kuin on liikkuminen kielletty. Loikkaan JÄTTIloikalla ensin ojaan ja sitten mamman perään. IHANA VAPAUDEN TUNNE! Laura oli yllättävän kevyt, jaksoimme kolmisin vetää häntä pitkän matkaa, vaikka hän harasi istuallaan vastaan niin, että multaisaan peltoon jäi hyvä vako! Ilta ei olisi paremmin kesäyöksi kääntyä. Emme edes saaneet sapiskaa, mamma ja Laura nauroivat loppumatkan katketakseen, vaikka Lauran housut ja kengät näyttivät ihan hassuille…Odotan innolla uusia seikkailuita! Lopuksi Leia ja Mini yrittivät höseltää kimpussani, mutta siihen hommaan en enää ryhtynyt.

Kategoria(t): Aiheeton   |  Jätä kommentti

Kyllä vanhakin omistaja oppii uusia temppuja!

14Kes11

Aikani mietittyäni tulin kuitenkin siihen tulokseen, että jotain treenaamista täytyy yrittää, ihan mamman virkeyden takia. Ongelmakohtia on monta, sitä ei käy kieltäminen. Hankalimpina ehkä heikot polvet, jotka vaikeuttavat kaikkia nopeita liikkeitä. Polvet on kuvattu, leikkaus tullee vielä joskus eteen. Myös niska näyttää oudon jäykälle, etenkin kun ohitamme muita koiria. Jotain voi silti tehdä ihan arkitottelevaisuuden parantamiseksi.

Ongelmana on myös se, etten saa Isosta Mustasta mitään tukea tähän projektiin. No, hän puhukoon sitten omasta puolestaan.

Eli tänään aloitin varovaiset treenit aamulenkillä. Tavoitteeksi olen asettanut

-nopeammat namin esiintulot, vapautuneemman suhtautumisen vastaan tuleviin koiriin, seuraamisen vapaana kaikilla lenkeillä. Tässä riittää kovasti tekemistä näin aluksi. Aamulenkillä aloin tietoisesti kasvattaa välimatkaa ensin hidastamalla tahtia. Mamma vilkaisi taakseen ja jatkoi itsepäisesti matkaa huomioimatta käskykatsettani. No, ajattelin antaa mamman tarjota itse oikeaa ratkaisua, juoksisin sitten palkkaamaan nuolaisemalla lihapullat kädestä heti oikeasta valinnasta. Ei, sekin oli liikaa vaadittu. Panin kaiken peliin, vaikka tiedän hyvin, että voimme ajautua umpikujaan ja vahvistaa väärää käytöstä. Eli poikkesin metsään. Ei mitään, ei yhtään kutsua, vaikka oikein heristelin korviani ja kurkin puiden lomasta. No, päätin jättää treenin sikseen ja hoitelin omia hommiani siellä sun täällä. Palattuani metsätielle huomasin Ison Mustan ja mamman KADONNEEN! Säikähdin kauheasti, mammalla on huono suuntavaisto, ne ovat voineet eksyä! Entäs mäyrät ja ketut, pärjääkö se niidenkään kanssa? Lähdin juoksemaan niin lujaa kuin koivistani irtosi. Meinasin pinkaista hädissäni ohitse, ne kaksi istuivat suuren kuusen alla kaikessa rauhassa, eivätkä kiinnittäneet minuun mitään huomiota. Että sikäli tässä ei taidettu saavuttaa yhtään mitään. Toivon todella, ettei tästä nyt jää pitkäaikaista tapaa toimia.

Ison Mustan häntä alkaa olla jo aika pystyssä, lääkkeet ovat purreet. Se lieneekin paras kuulumisemme tänään.

Kategoria(t): Aiheeton   |  Jätä kommentti

Meidän Piatta on maailmalla…

13Kes11

(c) Laura

Nytpä onkin meidän vuoromme napauttaa karvaiset käpälämme näppäimistölle! Piatta, rakkain ihmiseni, jos näitä nyt saa luokitella, on sitten häipynyt jonnekin. Ja viipyy kuulemma pitkän aikaa. Mikä se pitkä aika oikein on? Minulle pitkä aika on luista lihoihin ja lihoista luihin. Tosi pitkä aika taas on Murren Murkinan kauppareissusta seuraavaan. Mutta nyt minulle on alkanut valjeta, että tämä Piattan pitkä viipyminen onkin v i e l ä pidempi aika. Sitä on kyllä vaikea nielaista. Mamma taas on sitäkin enemmän kotona, sillä kun on loma. Joudunkin vähän pitämään sitä silmällä, ettei vaan sekin lähde jonnekin pidemmäksi aikaa. Ihan kauheaa oli, kun se oli jossain kevätjuhlissa ja tuli vasta yöllä! Silloin minä huusin sille niin kovaa ja -pakko tunnustaa- itkin ihan kauheasti. No, olin tosi huolissani, ajatella, jos se olisi unohtanut meidät! Minä en nimittäin ole vieläkään oppinut avaamaan itse pakastinta. Ja Nallu…Hmmm…Nallu kyllä osallistuu syömiseen, mutta askaroinnit saan hoitaa yksin.

Kai tämä kesä näinkin menee, ei kyllä tule paljon treenailtua. Paitsi ehkä uimista. Eilen pääsimme Leian kanssa uimaan Rajasaareen. Tuijotin mammaa sillä silmällä, että hei, ihan oikeesti!!! Se kun ei kauheasti tykkää mennä sinne, siellä on kuulemma kaikenlaisia isoja koiria. Kivasti meni koko homma. Olin oikein kuulolla, että pääsisimme toistekin. Näin aluksi olen huomannut, että mammalle kannattaa olla mieliksi. Muuten siltä lopahtaa into ja se istuu juomaan kahvia. Kauhean laiska se kyllä on, mutta en sitä enää poiskaan antaisi. Matka sujui busseilla kovassa helteessä. Perillä Leia syöksyi heti mereen joten kävelin sen perässä. Minulle jäi nyt tällä kertaa kuitenkin sellainen tunne, että selkäranka on hyvä pitää kuivempana. Oli todella hienoa huomata, että mamma kestää ihan hyvin kaiken hiekassa kierittelyn meriveden juomisen. Ja Nallu sitten…Minä niin rakastan tuota isoa hienoa mustaa. Se raukka sai kuin saikin vesihännän! Vaikka se nouti keppiäkin merestä niin tyylikkään rauhallisesti, että minulta meni hermot ja syöksyin takavarikoimaan koko kepin. Söin sen. Eipä olisi uskonut, että helteinen reissu päättyy näin surkeasti. No, nyt se saa Rimadylia LIHAPULLIEN sisällä. Maistuisi kyllä minullekin.

Kategoria(t): Aiheeton   |  Jätä kommentti

Ilmoitusluontoista asiaa

06Kes11

© Copyright J. Paronen

Noopsi roturaceaili Hyvinkäällä äitini ja joukkoeensa Pinkoo Pyllyt Paljaana kanssa. Oikein hyvin meni ja ajaksi tuli vähän reilu 8 sekuntia. Se on vain semmoinen pikkukinttu, joka pinkoo minkä pääsee. Kävi niin, että Noopsia pitänyt henkilö ei saanutkaan meidän räjähtävään lähtöön opetettua koiraa pidettyä äitini juostessa edellä ja näin Nori pääsi ennen vieheen lähtöä juoksemaan. Mutta ei se mitään, kovaa se silti meni :)

Nyt sitten asia jonka moni jo tietääkin, mutta blogi hiljenee nyt kesän ajaksi, tai ainakin kunnes palaan Englannista. Siellä tulen siis huomisesta lähtien kesäni viettämään. Paluulippua ei vielä ole, joten paluu on varmaankin siinä elokuun kieppeillä. Pitäkää ihana ja koirakas kesä!

Kategoria(t): Nori   |  Jätä kommentti
Avainsanat: Kaverit, Tapahtumat

Ensimmäinen kerta valioluokassa

02Kes11

Tänään oli otsikon mukaisesti Norppasen ensimmäinen kerta valioluokassa. Paikkana toimi Toijala ja Sari esitti koiran, Nori käyttäytyi jälleen kerran erittäin hienosti. Luokassa oli ainoastaan yksi koira Norin lisäksi, mutta yhteensä portugeesejä oli paikalle tullut 11. Tuomari oli Marjo Jaakkola, joka arvosteli Norin näin:

Erinomainen tyyppi, hyvä pää jossa oikea vahvuus. Oikeat mittasuhteet, hyvin kehittynyt eturinta. Sopiva luusto, riittävät kulmaukset, liikkuu hyvällä askeleella. ERI VAK1 SA PN1 ROP !!

Ai että miten hieno tyttö meillä on! Noopsilla on kyllä nyt riittänyt näyttelyonnistumisia.

Tämän jälkeen alkoikin sitten odottelu ryhmäkehää varten, jossa itse esitin Norin. Kiitokset vaan Titalle ahkerasta jaksamisesta tietääkseni noin neljän tunnin odottelussa. Kuuma oli ja Norihan sitten aivan väsähti. Kehään päästyä jaksoi tyttö esiintyä jonkin aikaa oikein hienosti, mutta päästessämme kuuden parhaan joukkoon, meni Norilta voimat lopullisesti. Koira oli seisoessaan  aivan lysähtämispisteessä ja juostessa toimi vetoleluna. Hieno päivä kuitenkin oli, kiitokset vielä kaikille seurasta!

Kategoria(t): Nori   |  1 Kommenttir
Avainsanat: Missikisat

Sahaajankadun tokoilut

02Kes11

Tiistaina suuntasimme kummankin tytön kanssa katseet, sekä itsemme kohti sahaajankadun kenttää. Seurana oli aussi Papu. Kuumuus teki varsinkin Noopsin treenailuista aika laiskaa, joten en pahemmin viittinyt puolihuolellisia liikkeitä tai juttuja tehdä. Saimme kuitenkin tehtyä 2 minuutin paikallamakuun ilman nousuja tai välissä palkkaamista ja etäisyyskin oli varmaan n. 10 metriä. Kyllä se tästä lähtee…Nallu oli oikein intona tutusta paikasta, jossa ollaan treenattu aikaisemminkin. Nyt jopa innon kanavoiminen toivottuun suuntaan onnistui aika hyvin. Teimme Nastan sekä kahden muun koiran kanssa paikallamakuun. Vaikka tapahtuikin vähän enemmänkin äksöniä ja kumpikin koira karkasi leikkimään, toinen pariinkin otteseen, pysyi Nasta hienosti paikallaan. Silloin kyllä nousi kun kumpikin koira rymisti päältä, mutta sen nyt ymmärtää. Lintujakin oli takana, mutta Nallu pysyi maassa. Muuten teimmekin pieniä keskittymisharjoituksia, Norpan kanssa kaukkareita ja luoksetuloa. Sekä tietysti kummankin kanssa joitakin pätkiä seuraamista.

Kategoria(t): Nasta, Nori   |  Jätä kommentti
Avainsanat: Kaverit, Toko

Susi

18Tou11

Niin miksi Nallu onkaan meidän susi.

Kategoria(t): Nasta   |  4 Kommentit